torstai 5. helmikuuta 2015

Maalainen kaupungissa

Viime vuodet elämästäni olen viettänyt maaseudulla ja nautin siitä. Pidän siitä, kun pääsee pääse hulinoista rauhoittumaan. Vaikka olen sosiaalinen tyyppi arvostan omaa rauhaakin. Eläinten pitoon maatila on tietysti oiva juttu.

Tämmöisten tyyppien takia mm. asun maalla


Kun tulin Lappeenrantaan opiskelemaan mietin miten sopeudun kaupunkiin. Asun täällä Lappeenrannan ytimessä ja kieltämättä jo pelkästään liikenteen äänet olivat hämmentävä juttu. Olen toki asunut kaupungissa ja jopa Helsingissä ennenkin. Mutta on siitä jo aikaa.


Maalaisena on tietysti kuin Liisa Ihmemaassa, kun niin moni asia on kävelymatkan päässä. Valitettavasti myös kiusaukset ja esimerkiksi vaatekaupat... Minä kuvittelin jo aikaa sitten, että minua shoppailu yhtään innosta. Aikoinaan ostin työkseni tavaraa putiikkeihimme ja kuvittelin shoppailutarpeen aikaa sitten kadonneen. Opiskelijan olematon budjetti ei vaan shoppailua oikein kestä, mutta Lappeenrannan vaateputiikit ovat kyllä aika mahtavia. Niistä tulen varmasti kirjoittamaan lisää. Yritän tosin aktiivisesti pysyä niistä kaukana. Onneksi satuin tulemaan tähän shoppailijan ihmemaahan alennusmyyntiaikaan...

Jos olisin suuri pikaruuan ystävä, olisin myös pulassa. No, olen minä päättänyt kyllä joitakin paikkoja testata.

 Vielä en ole ollut viikonloppua täällä, mutta nyt sellainen on edessä. Saa nähdä kuuluuko kadulta ääniä tavallista enemmän yöllä.


Huippulaadukas kuva katunäkymästäni.


Vähän on sellainen alien-olo maalaisella. Kuin englantilaisella New Yorkissa. Tuossa vähän jatsahtavampi pätkä tuo video, jos joku sen tahtoo/jaksaa katsoa.

Hmmmm... katsotaan mistä havannosta seuraavaksi postaisin.

Terveisin

Sari, väliaikaisesti vähemmän maalainen




2 kommenttia:

Tatu Kosonen kirjoitti...

Pikaruuan osalta on pakko mainita kauppatorin atomi- ja vetykioskit. Alkuperäisin vety tarjoillaan Laakon kioskissa (jos tarkastelet kioskirivistöä niiden sisäänkäyntien suunnasta, on T:mi Laakko toinen oikealta).

Suosittelen ottamaan kuhan-on-kinkun ja kaikki mausteet. Tuo tilaus on samalla askel Lappeenrannan historiaan. ;)

https://www.polaroidblipfoto.com/entry/4931555

http://maakuntaesite.ekarjala.fi/fi/sivut/5/6/lue_lisaa/perinteesta_uusia_ruokia

Tuosta mainitsemastasi Stingin kappaleesta totean myös pitäväni. Haluan joskus soittaa jonkun saksofonistiporukan kanssa sen esim. tässä formaatissa (vielä askel lisää jazzin suuntaan): https://www.youtube.com/watch?v=nS3BMUTM1jU

Sari kirjoitti...

Arvaa tahtoisinko herkutella? Mulla on yksi ongelma vaan. En voi syödä vehnää ja se vähän rajoittaa. Lappeenrannassa näkyy olevan kivoja kahvila-konditorioitakin joihin mielelläni piipahtaisin ilman tuota ongelmaani. Kauppahalli erikoisputiikki juuri kaltaisilleni lomaili, kun sinne olin menossa.

Nyt alkoi noista ruokavinkeistä jo kuola valua...