Yliopistolta kaupunkiin

Aamulla piipahdin yliopistolla lääkärissä ja kirjastossa. Molemmat noista paikoista on aivan loistavia ja niissä on todella mukava henkilökunta. Yliopistolta päätin kävellä kaupungille kotiin. Ei niin, ettenkö pitäisi Lappeenrannan joukkoliikenteestä. On vaan jäänyt tuo liikuntapuoli aivan liian vähäiselle ja nyt pitää alkaa parempaan kuntoon panostamaan. Tulee aivan liian paljon istuttua koneen ääressä (niinkuin nytkin).

Huonokuntoisena ja pitkästä flunssasta toipuvana tahtini oli todella hidas, enkä kehtaa kertoa paljon meni aikaa. Tosi paljon. Mutta pitää ajatella, että tulipa liikuttua piiiiiiiiiitkään. Kuntohan tässä kasvaa hummisten!

Koska tahti oli hidas, oli tietysti aikaa katsella ympärille. Kävelytiet olivat hyvin hoidetut ja tosi leveät. Kun on itse asunut maalla, jossa ei ole kävely- ja pyöräteitä, niin osaa noita arvostaa. Kohdassa joka vähän oikaisee suhteessa autotiehen, oli vähän epäselvää mitä reittiä kannattaisi kävellä. Onneksi vastaan tuli avuliaita ihmisiä eikä tarvinnut arvailla kätevintä reittiä. Myöhemmin kyllä löytyi kylttejä. Jossain paikkakunnilla on vähän hassua, kun autoille on kunnon reititykset, mutta jalankulkijat on jätetty heitteille. Kävellen sitä ei nyt ihan hirveän monta kilometriä tahtoisi kävellä väärään suuntaan. Autolla ei sama matka ole lainkaan yhtä hankala.

No, täällä kämpillä nyt sitten ollaan onnellisesti. Saatan minä tuon lenkin toistekin tehdä!

Terveisin

Sari, varsinainen sporttihirmu

Ihan Imatralle saakka en aio mennä!

Ihanan leveä kävelytie

Kävelytien lähellä näkyi menevän hiihtolatuja. Olisipa sukset täällä mukana, niin voisi yrittää... tai ehkei sittenkään näillä hiihtotaidoilla...